torstai 5. marraskuuta 2009

)

talon seinään ilmestyneen kuun, varjoon astuneen neitsyen
posket hilseilivät hymyä, äkkivääriä
rinteitä, joilta kädet löysivät pienen paimenen
huilun, pään, kurkun, pään
poikki

4 kommenttia:

  1. Noin käy viattomille pienille paimenille. Mitäs menevät neitsyiden poskille poikkihuiluineen hilseilemään.

    VastaaPoista
  2. Hämmentävää, piti kulkea edestakaisin monta kertaa selvittämässä pitääkö täällä majaansa äreä pupu vai vihastunut papu. Ei selvinnyt, taitaa kuitenkin olla kieli poskessa.

    VastaaPoista
  3. Hei puput, teistä on tosiaan tullut äkäisiä papuja runotorstain linkkilistalla. Väärinlukemisen aika ei ole ohi.

    VastaaPoista
  4. Pidin runostasi!

    Mukavan julma lopetus. Itsekin sillä saralla kunnostautuneena ilahduttaa lukea muiden julmuuksia.

    Runosta tuli mieleen Tuli&Savun lastenrunous lehden runot (kirjoittajaa en muista, vai oliko se se nimetön).

    VastaaPoista